Vuosi alkoi ja meillä oli Nurmijärven Klubitalolla suuria suunnitelmia. Olimme saaneet rahoituksen autoa varten. Suunnittelimme kyytipalvelun reitit ja kuskit kävivät niitä harjoittelemassa. Tunnelma yhteisössä oli innostunut.
Eikä mennyt kauaakaan, kun saimme yhteydenoton Veikkauksen viestinnästä. Meidän talostamme haluttiin tehdä insertti lottoarvonnan yhteyteen. Oliko tämä edes todellista? Miten hienoa! Voisimme käyttää tätä videota toimintamme markkinoinnissa ja samalla mainostaa kyytipalvelua. Muistan meidän puolitosissamme visioineen kuinka uusia jäseniä alkaisi pian virrata talolle. Samaan aikaan uutisissa puhuttiin uudesta viruksesta. Se vähän mietitytti, muttei vielä vaikuttanut arkeen millään lailla.
Kun insertti sitten esitettiin telkkarissa, elimme etätoiminnan ensimmäistä viikkoa. Kaikki oli muuttunut radikaalisti. Tanja kertoi edellisessä blogissa eKlubitalon perustamisesta, sulkuajasta ja hybriditoimintaan siirtymisestä. Siitä, miten kaaoksen keskellä etsimme ja löysimme järjestystä. Päätavoitteena oli se, ettei kukaan jäisi yksin. Miten tämä kaikki näyttäytyi jäsenillemme?
Heljän kokemus alkuvuodesta syksyyn
Olen varsin uusi klubitalolainen, liityin 2020 tammi-helmikuun vaiheessa, koin toiminnan merkitykselliseksi. Sitten tuli maaliskuu ja korona ja Suomi meni kiinni. Minä olin kuin maani myynyt, olin just muuttanut uudelle paikkakunnalle, en tuntenut ketään ja Klubitalo oli antanut mahdollisuuden sosiaalisuuteen, ihmisten tapaamiseen, yhdessä tekemiseen. Pikapikaa Klubitalolla käynnistettiin eKlubitalo-toiminta Facebookissa, siitä aaltoja. Se toi eloa eristykseen ja samalla tulimme käynnistäneeksemme toiminnan, joka tuo uuden ulottuvuuden Klubitalolle.
Mutta eihän se aitoa, naamakkain tapahtuvaa kohtaamista korvaa…. Ikävä oli kova! Sitten Klubitalolla saatiin LOISTAVA idea! Vuokrattiin palsta Kirkonkylän kasvimaalta. Täytyy myöntää, että ensi alkuun näin sen vain loistavana tekosyynä ihmisten kohtaamiselle, mullan tonkiminen ei juuri kiinnostanut 🙂 Aurinko paistoi, yhdessä syötiin eväitä ja juteltiin mukavia. Mutta pikkuhiljaa rupesi viljelykin kiinnostamaan, joku tiesi perunoista, toinen salaatista, kolmas kesäkurpitsoista… Yhdessä meillä olikin yllättävän paljon tietoa, osaamista ja näkemystä. Hei, tää juttuhan toimii! Oli ihanaa tonkia sitä multaa, hätistellä kärpäsiä, haistella kukkasia, saada ohjeita ja neuvoja naapuripalstalta, ja sitten alkoi tulla satoa, wau!
Kun Klubitaloa sitten varovasti availtiin, niin oli aika makea tunne, kun lounaspöytään saatiin ihan itse kasvatettua satoa tarjolle. Ensi kesänä uudestaan! Se 25 euron palstavuokra on maksanut itsensä jo tuhatkertaisesti takaisin hyvänä olona!
Maria muistelee kesäaikaa
Kesällä fyysisen Klubitalon avauduttua, lähdimme yhdessä retkelle Alpakkatilalle. Oli mukavaa nähdä jälleen klubin kavereita ja valmentajia. Oli helpottavaa olla taas melkein normaalissa arkirutiinissa kiinni. Eläimet olivat suloisen hauskoja ja söimme yhdessä eväät. Kesän aikana retkeilimme paljon eri paikoissa yhdessä.
Klubitalon syksy
Olimme päässeet erityisjärjestelyin palaamaan takaisin Klubitalolle ja kolmevuotissynttärimme lähestyivät. Emme kokeneet kuitenkaan turvalliseksi järjestää perinteisiä korttelijuhlia, joten päätimme järjestää virtuaalisynttärit Facebook-tapahtuman kautta. Taas oltiin uuden äärellä ja tapahtumapäivänä tuli vielä vähän mutkia matkaan ja suunnitelmat vaihtuivat lennossa. Siitäkin selvittiin yhdessä ja synttäreistä jäi hyvä mieli. Tapahtumasivulla vieraili viikon aikana 230 henkilöä.
Keväällä alkanut Klubitalokoulutus sai syksyllä jatkoa. Koulutus toteutettiin etänä ja se olikin maailman ensimmäinen verkossa toteutettu Klubitalokoulutus. Meiltä koulutukseen osallistuivat Heljä ja Tanja. Koulutuksessa päästiin työstämään kehittämissuunnitelmaa ja samalla tuli kehitettyä toimivaa etä-/hybridikoulutusmallia. Muutenkin meillä innostuttiin koulutuksista. Kaksi jäsentä osallistui kokemusasiantuntijakoulutukseen, neljä mielenterveyden ensiapukurssille ja yksi toipumisorientaatiokoulutukseen.
Lisäksi syksyymme kuului maskien käytön opettelua, kehittämispäiviä, raporttien kirjoittamista, maalaamista ja sisustamista. Ennen uutta sulkua ehdimme vielä juhlia pikkujouluja talolla. Tunnelma oli lämmin ja yhdessä tekeminen mukavaa. Kun siirryimme jälleen hybriditoiminnasta etätoimintaan, olivat fiilikset tietysti harmistuneita, mutta kaikki ymmärsivät tilanteen.
Tänä vuonna jokainen on joutunut opettelemaan uutta ja sopeutumaan uudenlaiseen arkeen. Ei se ole ollut useinkaan helppoa, mutta tänne saakka on tultu. Voimme jokainen olla ylpeitä itsestämme ja suunnata toiveikkaina kohti uutta vuotta. Yhdessä.
Oikein hyvää joulunaikaa kaikille!
-Minna, Heljä ja Maria
