Yhteisöpedagogiksi opiskellessani olen kiitollinen kokemuksesta, jonka olen saanut Nurmijärven Klubitalolta. Kesän aikana lueskelin Fountain House – Creating Community in Mental Health Practise -kirjaa, jossa kerrotaan kuinka yhteisöllisyys edistää terveyttä ja elinvoimaa sekä vaikuttaa ihmisenä kehittymiseen. Ryhmään kuulumisen, yhteisöllisyyden tarve, on kirjan mukaan rinnastettavissa muihin ihmisen perustarpeisiin. Tarve olla tarpeellinen ja tunne, että pystyy vaikuttamaan ryhmän toimintaan ovat merkittäviä asioita ryhmään kuulumisessa, mikä edistää hyvinvointia. Luottamusta ja yhteisöllisyyttä vahvistaa toisten hyväksyminen sellaisena kuin he ovat. Toistemme kyvyt ja vahvuudet huomioimalla vahvistuvat myös voimavarat.
On ollut iso ilo huomata, kuinka kyseisessä kirjassa kuvattu yhteisöllisyys, jota sanoisin eheyttävän ryhmän malliksi, toteutuu Nurmijärven Klubitalon toiminnan rakenteissa. Talolle oli mielestäni helppo tulla, monesti sanoinkin, että ihan kuin kotiinsa tulisi. Aluksi oli melkein hämmentävää, kuinka tasavertaisesti ja osallistavasti työtehtävien jako aamuisin toteutui, se on tapa, jota en ole missään muualla nähnyt. Kaikkiin tehtäviin oli mahdollisuus osallistua omine taitoineen ja kykyineen, juuri sellaisena kun on, ilman aiempaa kokemusta. Hienoa oli, kuinka jopa etänä pystyi yhdessä tekemään sujuvasti mm. markkinointia ja viestintää. Toiminta on avointa, kun suunnitteluun ja toteutukseen on kaikkien mahdollisuus päästä vaikuttamaan.
Ilmapiiri on myönteinen ja valoisa, mikä edistää uuden oppimista ja onnistumista erilaisissa työtehtävissä. Osallistuminen erilaisiin tehtäviin on helpompaa, kun asiat tehdään yhdessä. Se rohkaisee kokeilemaan uusia asioita ja ottamaan myös vastuuta, kun aina tarvittaessa saa apua. Uusien kokemusten ja oppimisen myötä kehittyy ihmisenä ja itsevarmuuskin vahvistuu. Palstatoiminta on hyvä esimerkki, kuinka yhdessä voidaan ihmetellä, kokeilla ja onnistua – eikä aina tarvitse onnistuakaan, sekin kuuluu oppimiseen. Hienoa on myös se, miten erilaisia vahvuuksia, osaamisia ja taitoja kaikilla on, joita voidaan yhteisössä hyödyntää.
Se, että ilmapiiri on myönteinen ei tarkoita, että aina pitäisi olla yhtä hymyä. Yhteisössä, jossa on keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta on sallittu tunteiden kirjo ja jaksamisen vaihtelu. Kesään on mahtunut niin iloa ja naurua kuin surua ja pettymyksen kyyneliä, välillä helle on vienyt unet ja voimat, kun taas toisena hetkenä on säteilty tarmoa ja toivoa. Aina on saanut olla aito oma itsensä. Vuorovaikutustilanteita havainnoidessani olen usein melkein liikuttunut. Vaikka monilla – no, meillä kaikilla – on omat huolensa ja kipunsa, olen huomannut, miten kohtaamisissa on pysähdytty olemaan läsnä toiselle ja unohdettu omat murheet. Toista on pyritty aidosti kuuntelemaan, ymmärtämään ja kohtaamaan hyväksyen ja kannustaen. Kiitos kaikille, joiden kanssa olen saanut viettää kesää, olette tehneet suuren vaikutuksen.
-Mervi